Kotona meillä asuu Heikki ja Oivapoika.
Kaikkien kanssa on harrastettu pk-lajeja ja näyttelyissäkin on muutaman kerran käyty, sen verran, että sertit on saatu, jos koira on sertien arvoinen ulkonäöltään. Oivapoika saa mennä näyttelyihin, kun on lihava ja siihen menee vielä vuosia 😀
Oiva on meidän eka koira, joka harrastaa jäljen lisäksi myös TOKOa ihan tavoitteellisesti.
Meidän ensimmäinen beauceron (s.1998) oli BH KVA JK3, Piirinmestari vuosina 2003 ja 2004
FIN MVA Kannustassun Oliver tutuille Hande
Handea treenattiin pienestä lähtien jäljelle, ei niinkään kisamielessä, kunhan treenattiin. Hyvin käytti nenää ja kaikkea kokeiltiin asfalttijälkeä myöten. Tottiksesta poika tykkäs paljon ja tekikin aina sen iloisesti, mitä nyt joskus vallattomasti 🙂 Sen verta hienosti sen kanssa pärjättiin, et KVA arvo tuli 3,5 vuotiaana, ei paha ensikertalaisille 🙂 Handen kanssa oli ilo kisata, koskaan ei tarvin pelätä, et koira pettää, se toimi, jos minä en mokannu.
Hande oli sosiaalinen koirien kanssa, koskaan ei ottanut yhteen Nikon tai Heikin kanssa. Antoi kyllä muille kyytiä, jos nahkoille kävivät. Vieraat ihmiset olivat taas välttämätön paha, tosin vanhempana se muuttui suorastaan sylikoiraksi. Mikään ääni ei Handea hermostuttanut, ei vaikka sotaharjoituksiin eksyttiin, eikä tarvinnut koskaan pelätä, et se olis väistyn minun viereltä.
Hande päästettiin kivuttomille unille 23.2.2009
Anen tekstin muutan, kunhan sen voin tehdä itkemättä, toistaiseksi se saa olla vielä entisellään.
BH Anémone Des Matins de l’Abbé Rozier †
Ane on meidän seuraneiti, se on vaurioittan jalkansa vuosikkaana ja pitkät lenkit on sille liikaa, tulee kyllä mukaan mutta perässä saa tytteliä vetää loppumatkan. Ane elää siis sohvakoirana ja kiusaa poikia aikansa kuluksi. Luonne on kultaa, ei mitään huomauttamista ja se on kestänyt toimettomat vuodet hienosti, tosin intoa löytyy ja virtaa, jos sitä esiin haluaa.
Ane on käynyt yhdistyksen 1.9 2007 epävirallisessa jalostustarkastuksessa ja luonne osiosta sai 10-9-10, se on siis neiti, joka ei pahemmin hermostu, eikä koe suurtakaan uhkaa ympäristöstään, koira, jonka voi ottaa minne tahansa ja kuka tahansa.
Yhden varasertin se on kerran näyttelyissä saanut mutta sen se sai ihan luonteen takia, meni siis ns. nättien koirien ohi,kun oli niin mukava luonteeltaan.
7.8. 2015 päästettiin Anemone sateenkaarelle, kun niitä vaivoja oli jo niin reilusti. Anelle lämmin kiitos, kun olit niin hieno ja mainio otus, olit rakas ;(