Mentii sit koirakouluun tänään….ja koska tää oma terveys ei ole sallin kaikkea aiemmin niin on tää Oivan sosiaalistaminen jäänyt tekemättä hyvin pitkälti…ja sen kyllä huomasi, Oiva oli aivan järkyttynyt, kun huomas, et maailmassa on kaikennäköisiä ja kokoisia koiria 🙂

Ensin se halus huutaa kaikille, jotka kehtas huutaa sille ja sit se halun haistaa ja kenties maistaa kaikkii eli jouduin pitää kunnolla kiinni ja tekee kaikki temput, et sain sen aisoihin. Äkkiää se kuitenkin oivalsi, ettei mamman käsistä niin vaan lähdetä, eikä räyhätä, joten alkoin korvatkin löytymään ja lopunperin Oiva jopa makoili vaikka seläntakana räyhättiin ja haettiin kahakkaa eli varsin hyvä keikka meille 🙂 Oiva toimi moitteettomasti eli osas istumiset, makuut ja jopa koirien lomassa pujottelu sujui hienosti lihapullan avustuksella, joten pääsin kehumaan monasti. Lopussa otettiin luoksetulo harjoitus, jossa avustaja pitää koiraa ja omistaja juoksee karkuun… Oiva tykästyi tyttöihin, niin, että minun karkuu juoksua ei edes huomannut ja kun lopulta huomas, juos minut kiinni ja tarras hihaan, ku eihän mulla mitää patukkaa siihen ollu varattu.

Nyt on pieni väsynny  ja märkä eli sadekin tuli siihen kaiken kukkuraksi mut kivaa oli ja ensi viikolla uusiksi!